Voikun vauhdissa

Oli ihana palata leirille ja tavata uudelleen monia tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Odotin koko kevään leirin alkamista ja tiesin tarvitsevani tätä leiriä enemmän kuin koskaan. Ennen kaikkea leiri olisi jälleen loistava tilaisuus antaa aikaa itselleni ja suurimmalle intohimolleni eli luovuudelle. Samalla tiesin, että jälleen kerran minulla saattaisi olla mahdollisuus löytää jonkinlainen tasapaino kaiken kaaoksen keskelle.  Tällä leirillä emme varsinaisesti koonneet leirikirjaa vaan lähdimme tekemään smahsbookkia. Tai no kai sitä voisi kutsua jonkinlaiseksi leirikirjaksi. Jälleen kerran lähdin kokoamaan kaikkea yksiin kansiin ja ensimmäistä kertaa sain kaiken oikeasti mahtumaan yksien kansien sisälle. Kuinka helppoa olikaan kesällä reissata, kun tarvitse ottaa vain yksi kirja mukaan, jota työstää. Kun aloitin smashbookin kasaamisen, kävin läpi kaikkien aikaisempien leirien materiaalin. Jokaisella leirillä on ollut aina jotain sellaista, jota olen etenkin kesällä tykännyt tehdä ...

Harmony Retreat oli ensimmäinen The Reset Girlin talvileiri. Tai no oikeastaan kyse ei varsinaisesti ollut leiristä vaan ehkä enemmän jonkinlaisesta retriitistä, mihin nimikin viittaa. Harmony Retrean tarkoitus oli tarjota mahdollisuus rauhoittua ja oppia tuntemaan itseään uudella tavalla. Tähän osallistuessani ajattelin, että tätä minä todella tarvitsen. Etukäteen olin ajatellut, että minulla on kerrankin hyvin aikaa itselleni ja ehdin hyvin käyttämään aikaa siihen, että opin tuntemaan itseni uudelleen. Arki ja todellisuus vaan olivat lopulta aivan jotain muuta.  Harmony retreat pohjautui hyvin samankaltaiselle työskentelylle kuin mitä olin jo aikaisemmin käyttänyt The Reset Girlin leirien leirikirjojen tekemiseen. Tällä kertaa leirikirja tai oikeastaan tämän retriitin yhteydessä voisi ehkä ennemmin käyttää termiä käsikirja, koostui kolmesta osasta: sielusta, mielestä ja ruumista. Näiden kolmen kategorian kautta oli tarkoitus retriitin aikana pohtia itse koskevia asioita.  Ha...

Lupasin taannoin teille kertoa jotain, kun kaikki on virallista. No nyt se on, siis oikeasti. Ainakin jonkun aikaa toimin Simpukan bloggarina kirjoittaen ajatuksia lapsettomuudesta. Aihe piiri ei varsinaisesti ole uusi, vaan se on aina ajoittain vilahdellut täälläkin.  Tämän uuden bloggaus kuvion myötä minun on ollut luontevaa siirtyä toiselle alustalle kirjoittamaan. Tämä blogi tulee siis jäämään sivummalle, mutta ei katoamaan kokonaan. Edelleen tulen tänne kirjoittamaan, mutta jatkossa lähinnä kalentereihin liittyen. Bloggerista eteenpäin siirtyminen on oikeastaan ollut vain ajan kysymys. Jonkun aikaahan minulla on jo tuolla WordPressin puolella ollut blogi, joka kulkee tämän kanssa samalla nimellä.  Mitä tämä tarkoittaa siis käytännössä seuraamisen suhteen? Jos haluat laajemmin lukea juttujani, niin kannattaa seurata Voikun Vauhdissa -facebook sivuja. Sinne tulee jatkossakin kaikki blogikirjoitukset nähtäville. Onpa ne sitten missä tahansa. Ennen kaikkea tämä kaik...

Talviaikaan siirtyminen on jo muutaman vuoden ajan saanut minut avaamaan Joulubujon ja samalla nauttimaan ainakin mukillisen lämmintä glögiä. Perinteitä kunnioittaen aamulla, kun kerran aikaisin heräsin, otin esille Joulubujon. Joulubujona minulla on Erin Condrenin pisteillä varustettu muistikirja.  Tämän bujon olen aloittanut 2017 ja vaihtelevalla menestyksellä olenkin saanut kahden edellisen joulun asiat kirjattua ylös. Viime joululta on tosin hyvin vähän asiaa ylöskirjattuna, koska joulu oli poikkeuksellinen aaton mennessä pitkälti töiden parissa.  Siinä missä viime jouluna ilmoitin, etten ennen töitä tai niiden jälkeen jaksa leikkiä enää sosiaalista ja viettää joulua "sukuloiden", päädyimme viettämään aattoillan kotona, on tänä jouluna tuo sama kysymys jälleen ajankohtainen: missä vietämme joulun. En tiedä. Omalla tavallani haluaisin jatkaa joulun viettämistä kotona ilman stressiä aikataulusta ja samalla rakentaa meidän näköisen joulun perinteet.  Päädyim...

Elämä on varsin hektistä. Toisaalta koskapa se ei meillä olisi. Se on aina ollut. Olen täällä paljon kertonut aikaisemmin kalenteristani ja siitä, että sinne minulla pitää oikeastaan mahtua koko elämä. Ei, en minä ole kovinkaan järjestelmällinen, vaikka se saattaa päällisin puolin siltä vaikuttaa. Toisaalta kalenteri auttaa minua hahmottamaan oikeastaan kaiken, koska on pakko. Kalenteri on minulle välttämättömyys pelkästään jo töiden vuoksi, mutta nyt kun rinnalla kulkee myös opiskelu ja siihen kaikkeen lisätään vielä se muu elämä, en voisi jättäytyä vain sähköisen kalenterin varaankaan. Bloggaaminen on pitkään ollut tauolla. Siihen ei yksin kertaisesti ole jäänyt aikaa, mutta huomaan kaipaavani kirjoittamista entistä enemmän. Se ei ole ollenkaan sama, että kirjoitan koulua varten esseitä ja yritän prosessoida tietoa kirjoittaessani. Tämä syksy tuo kirjoittamiseenkin ihan uutta virtaa, kun elämän tilanteeni vuoksi ovet aukesivat minulle uuteen suuntaan. Siitä kerron teille kyllä viel...

Camp Wanna Craft -leiristä on jo kulunut tovi. Olen nyt alkusyksystä palannut lieirin äärelle monta kertaa ja muistellut kaikkia heitä, joiden kanssa vietin leirillä aikaa. Vaikka leirikaverini olivat ympäri maailmaa ja jouduin käyttämään englantia pärjätäkseni leirillä, tunsin olevani osa jotain isompaa kokonaisuutta. Vietin paljon aikaa mökin lähituntumassa kahvia juoden nuotion äärellä ja minulla oli muutenkin mahdollisuus kokea leiri parhaassa mahdollisessa seurassa.  Leirin aikana osallistuin useisiin erilaisiin työpajoihin ja pääsin kokeilemaan uusia asioita. Vietin aikaani muiden kanssa jutellen ja pelaten erilaisia pelejä. Sanapeli, joka jatkui aina edellisen sanan viimeisellä kirjaimella, oli luultavasti yksi mökkimme suosituimmista peleistä. Pelasimme myös tyynysotaa ja vertailimme eri kielten sanoja keskenään. Ihan parasta! Kahvia, teetä ja kuumaa kaakaota oli koko ajan saatavilla.  Jouduimme leirin aikana miettimään yhdessä mökkikavereiden kanssa, että miten saamme...

Viimeksi kun valmistuin, lähes vannoin itselleni, että opiskeluni oli nyt tässä ja että nyt tehdään töitä hamaan tulevaisuuteen asti. Päätös opiskelemaan lähtemisestä kuitenkin syntyi pikku hiljaa ja lopulta minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea ammattikorkeakouluun nyt syksyllä alkavalle linjalle tai vaihtoehtoisesti suunnata myöhemmin yliopistoon hakemaan pätevyydet.  Viime kuussa se sitten alkoi. Palasin koulun penkille huomatakseni, että seitsemän vuotta valmistumisesta on tehnyt tehtävänsä. Mieli virkistyy, mutta samalla mieleen palaa vahvasti kaikki se, minkä vuoksi olen vannonut, etten enää kouluun palaa. Niin ja vaikka minulla on kasvatuksen kentältä laajat pohjaopinnot, niin huomaan luennoilla ollessani, että asiat menee ohi, kovaa ja korkealta erilaisten termien ja lyhenteiden (elto, veo, kelto yms.) lennellessä joka suuntaan.  Tämän koulutuksen myötä saan pätevyydet toimia vakaopena eli varhaiskasvatuksen opettajana. Ja joka kerta luennolla is...