Camp Wanna Craft -leiristä on jo kulunut tovi. Olen nyt alkusyksystä palannut lieirin äärelle monta kertaa ja muistellut kaikkia heitä, joiden kanssa vietin leirillä aikaa. Vaikka leirikaverini olivat ympäri maailmaa ja jouduin käyttämään englantia pärjätäkseni leirillä, tunsin olevani osa jotain isompaa kokonaisuutta. Vietin paljon aikaa mökin lähituntumassa kahvia juoden nuotion äärellä ja minulla oli muutenkin mahdollisuus kokea leiri parhaassa mahdollisessa seurassa.
Leirin aikana osallistuin useisiin erilaisiin työpajoihin ja pääsin kokeilemaan uusia asioita. Vietin aikaani muiden kanssa jutellen ja pelaten erilaisia pelejä. Sanapeli, joka jatkui aina edellisen sanan viimeisellä kirjaimella, oli luultavasti yksi mökkimme suosituimmista peleistä. Pelasimme myös tyynysotaa ja vertailimme eri kielten sanoja keskenään. Ihan parasta! Kahvia, teetä ja kuumaa kaakaota oli koko ajan saatavilla.
Jouduimme leirin aikana miettimään yhdessä mökkikavereiden kanssa, että miten saamme houkuteltua karhun ulos mökistämme. Yritimme hunajan kanssa, mutta se ei toiminut. Jossain vaiheessa huomasimme, että karhunpentu oli mökissämme ja sen emo oli ulkopuolella. Muutama mökkikaverini ajatteli, että pentu on niin suloinen, että olisimme voineet pitää sen maskottina.
Mutta mistä tässä kaikessa oli oikeasti kyse? Osallistuin kesällä The Reset Girlin järjestämälle interaktiiviselle leirille 1000 muun ihmisen kanssa. Mökkien sisustaminen ja ylipäätään asuminen leirin mökeissä vaati paljon luovuutta ja heittäytymistä, jotta voisimme yhdessä rakentaa kokemuksen leiristä.
Kommentit
Lähetä kommentti