Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

The Camp Reset

Vuoden vaihteessa mä hurahdin ihan totaalisesti. Löysin uudestaan kadonneen intohimon kalentereihin. Mä muistan, kuinka opiskeluaikoina tein kaikki kalenterit itse ja koristelin sivut väreillä ja erilaisilla lauseilla. Oli kalentereita, joissa päivät menivät vaakatasossa, pysty suunnassa ja jopa vinottain. Nyt menen valmiilla kalenterilla, johon hahmottelen työpäiviä ja vapaita. Koristeln sivut washiteipeillä ja tarroilla. Niin ja osallistun aktiivisesti erilaisiin haasteisiin. Ensi kuussa on kansainvälinen iso haaste. Tai mikä se liene onkaan. Päätin kerrankin yrittää ja lähteä mukaan ihan kunnolla, asiaan oikein paneutuen. Vielä en tiedä tuosta haasteesta oikein mitään, mutta Camp Resertistä puhutaan. Se kestää koko kuukauden ja luvassa on ainakin viikkohaasteita. Kuulostaa hyvältä. Katsotaan miten käy ja mitä heinäkuu tuokaan tullessaan. Camp book omassa kalenterissa mukana kuljetettavaksi Eilen sain Campin tervetuloa -materiaalit haltuuni ja voin sanoa olevani enemmän k

Kuka, mitä, täh?

"Ensimmäisenä mieleen tuli työntöalus.  Se kun menee eteenpäin kohti päämäärää ja työntää edellään sen mitä sen eteen nyt sattuu osumaan. Niin kuin säkin teet. Mut me aateltiin, ettei se ole oikein partiomainen. Toiseksi me mietiin sarvikuonoa eli sarvista.  Sarvikuono kun ei pysähdy kovin helposti, vaan tarvittaessa menee läpi vaikka harmaasta kivestä. Ihan niin kuin säkin.  Mut sekään ei tuntunut kovin sopivalta. Sit meillä välähti. Voikukka eli Voikku.      Sitkeä kun mikäkin ja kasvaa ihan missä vaan ja puskee esiin uudestaan ja uudestaan. Voikukkahan siis voi kasvaa  jopa siellä missä ei mikään muu kasva ja se kasvaa sisulla.  Ni sit me aateltiin, et sä olisit niin ku Voikku."  Se oli vuosi 2014, kun sain koulutuksessa elämäni ensimmäisen partionimeni. Nimi oli niin osuva, että se jäi käyttöön myös muuten kuin partiopiirissä. Voikku tuntui silloin heti omalta, juuri multa. Sellainenhan mä olin ja olen kai vieläkin, vaikka on se elämä tässä viime ai