Voikun vauhdissa

Elämä on varsin hektistä. Toisaalta koskapa se ei meillä olisi. Se on aina ollut. Olen täällä paljon kertonut aikaisemmin kalenteristani ja siitä, että sinne minulla pitää oikeastaan mahtua koko elämä. Ei, en minä ole kovinkaan järjestelmällinen, vaikka se saattaa päällisin puolin siltä vaikuttaa. Toisaalta kalenteri auttaa minua hahmottamaan oikeastaan kaiken, koska on pakko. Kalenteri on minulle välttämättömyys pelkästään jo töiden vuoksi, mutta nyt kun rinnalla kulkee myös opiskelu ja siihen kaikkeen lisätään vielä se muu elämä, en voisi jättäytyä vain sähköisen kalenterin varaankaan. Bloggaaminen on pitkään ollut tauolla. Siihen ei yksin kertaisesti ole jäänyt aikaa, mutta huomaan kaipaavani kirjoittamista entistä enemmän. Se ei ole ollenkaan sama, että kirjoitan koulua varten esseitä ja yritän prosessoida tietoa kirjoittaessani. Tämä syksy tuo kirjoittamiseenkin ihan uutta virtaa, kun elämän tilanteeni vuoksi ovet aukesivat minulle uuteen suuntaan. Siitä kerron teille kyllä viel

Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin. Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa. Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen o

Olen yrittänyt löytää kalenteriin oman näköisen tavan merkitä asioita ylös. Lopulta päädyin värikoodaamaan merkintöjä minulle sopivammalla tavalla. Jokaisella värillä on on merkityksensä ja näin se nopeuttaa asioiden muistamista. Kun kalenteriin tulee kaikki merkinnät niin omat kuin työkin, selkeä järjestelmä auttaa hahmottamaan muun muassa työhön käytettävää aikaa. Toki en ole vain väripallukan ja muistin varassa vaan olen kyllä kirjoittanut ihan auki sen, että mitä, missä ja milloin. Tosin itseni tuntien minulla ei ole muutakaan vaihtoehtoa, sillä unohtaisin ihan varmasti pelkkien värin merkitykset ilman avaavaa tekstiä.  Jokin aika sitten kerroinkin siitä, kuinka sain työt järjestykseen kalenterin avulla. Kalenterisivun ylin palkki on lähtökohtaisesti vain työjuttuja varten, mutta vapaapäiville saatan kyllä hyvinkin merkitä omat menot myö yläpalkkiin, joten värikoodi auttaa minua tunnistamaan sen, ettei kyseessä ole työtehtävä. 

Kalenteri on omassa työssäni välttämättömyys. Ilman sitä en varmaan muistaisi mitään ja olisin ihan joka paikasta myöhässä. Kalenterimanian löydettyäni kalenteri ei enää tuntunut ahdistavalta vaan mielenkiintoiselta ja siinä samalla huomasin hallitsevani kalenterin täytön paremmin kuin aikaisemmin. Työpäivät asettuivat omiin uomiinsa ja sitä yhtäkkiä alkoi muistaa asioita ihan toisella tavalla, kun kalenteria tulee otettua useaan otteeseen päivän aikana esille. Nyt pääsette hieman kurkkaamaan sitä, miten olen kalenterini järjestänyt. Kuukausiaukeama Kuukausiaukeama on aikakeskeisessä roolissa kalenterissa. Töissä on tilanteita, jolloin täytyy nopeasti hahmottaa koko kuukausi. Kuukausiaukeamasta löytyy säännölliset työtehtävät, joiden väri koodaus pysyy samana kuukaudesta toiseen. Lisäksi olen pyrkinyt laittamaan myös tärkeät menot ja vapaapäivät kuukausiaukeamaan ylös, sillä se helpottaa työtehtävien vastaanottamisessa tai ihmisten kanssa asioita sovittaessa kummasti. Kuukaus

Kun hurahdin kalenterimaailmaan viime vuoden lopulla, olin ihan lopussa. Vuosi oli ollut kamala monessakin mielessä ja töissä pystyi olemaan vain nippa nappa ja sekin oli mahdollista vain  repaleisen loppuvuoden ansiota. Kun huomasin tekeväni kalenteri innolla ja koko loman sitä näpertäneenä, tiesin sen olevan siinä. Mutta töihin paladin levänneenä ja pirteänä ja huomattavasti paremmin voivana.  Ensimmäinen käyttöön jäänyt kalenteri.  Uuden kalenterin myötä sain työni järjestykseen ja työpäivät kohtuu mittaisiksi. Kalenteristani ei enää löytynyt valmiita kellon aikoja ja työt piti saada mahtumaan yhteen kohtaan allekain. Laskin kyllä, että siihen mahtuu 8 tunnin tiedot. Aikani puuhastelin Diyn kanssa ja nyt se palvelee päiväkirjana, johon se päiväjakonsa puolesta sopii erinomaisesti.  Carpe Diem A5, faith. Kevään mittaan kalenteriharrastus on vain kasvanut ja kalenterien määrä on lisääntynyt. Carpe Diem oli oikeastaan rakkautta ensi silmäyksellä. Ihanat välilehdet