Voikun vauhdissa

Lupasin taannoin teille kertoa jotain, kun kaikki on virallista. No nyt se on, siis oikeasti. Ainakin jonkun aikaa toimin Simpukan bloggarina kirjoittaen ajatuksia lapsettomuudesta. Aihe piiri ei varsinaisesti ole uusi, vaan se on aina ajoittain vilahdellut täälläkin.  Tämän uuden bloggaus kuvion myötä minun on ollut luontevaa siirtyä toiselle alustalle kirjoittamaan. Tämä blogi tulee siis jäämään sivummalle, mutta ei katoamaan kokonaan. Edelleen tulen tänne kirjoittamaan, mutta jatkossa lähinnä kalentereihin liittyen. Bloggerista eteenpäin siirtyminen on oikeastaan ollut vain ajan kysymys. Jonkun aikaahan minulla on jo tuolla WordPressin puolella ollut blogi, joka kulkee tämän kanssa samalla nimellä.  Mitä tämä tarkoittaa siis käytännössä seuraamisen suhteen? Jos haluat laajemmin lukea juttujani, niin kannattaa seurata Voikun Vauhdissa -facebook sivuja. Sinne tulee jatkossakin kaikki blogikirjoitukset nähtäville. Onpa ne sitten missä tahansa. Ennen kaikkea tämä kaik...

Elämä on varsin hektistä. Toisaalta koskapa se ei meillä olisi. Se on aina ollut. Olen täällä paljon kertonut aikaisemmin kalenteristani ja siitä, että sinne minulla pitää oikeastaan mahtua koko elämä. Ei, en minä ole kovinkaan järjestelmällinen, vaikka se saattaa päällisin puolin siltä vaikuttaa. Toisaalta kalenteri auttaa minua hahmottamaan oikeastaan kaiken, koska on pakko. Kalenteri on minulle välttämättömyys pelkästään jo töiden vuoksi, mutta nyt kun rinnalla kulkee myös opiskelu ja siihen kaikkeen lisätään vielä se muu elämä, en voisi jättäytyä vain sähköisen kalenterin varaankaan. Bloggaaminen on pitkään ollut tauolla. Siihen ei yksin kertaisesti ole jäänyt aikaa, mutta huomaan kaipaavani kirjoittamista entistä enemmän. Se ei ole ollenkaan sama, että kirjoitan koulua varten esseitä ja yritän prosessoida tietoa kirjoittaessani. Tämä syksy tuo kirjoittamiseenkin ihan uutta virtaa, kun elämän tilanteeni vuoksi ovet aukesivat minulle uuteen suuntaan. Siitä kerron teille kyllä viel...

Viimeksi kun valmistuin, lähes vannoin itselleni, että opiskeluni oli nyt tässä ja että nyt tehdään töitä hamaan tulevaisuuteen asti. Päätös opiskelemaan lähtemisestä kuitenkin syntyi pikku hiljaa ja lopulta minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea ammattikorkeakouluun nyt syksyllä alkavalle linjalle tai vaihtoehtoisesti suunnata myöhemmin yliopistoon hakemaan pätevyydet.  Viime kuussa se sitten alkoi. Palasin koulun penkille huomatakseni, että seitsemän vuotta valmistumisesta on tehnyt tehtävänsä. Mieli virkistyy, mutta samalla mieleen palaa vahvasti kaikki se, minkä vuoksi olen vannonut, etten enää kouluun palaa. Niin ja vaikka minulla on kasvatuksen kentältä laajat pohjaopinnot, niin huomaan luennoilla ollessani, että asiat menee ohi, kovaa ja korkealta erilaisten termien ja lyhenteiden (elto, veo, kelto yms.) lennellessä joka suuntaan.  Tämän koulutuksen myötä saan pätevyydet toimia vakaopena eli varhaiskasvatuksen opettajana. Ja joka kerta luennolla is...

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Minulla on ollut mielettömästi aikaa itselleni ja parisuhteelle, kun sain melkein kuuden viikon loman. Toki se oli kahdessa pätkässä, koska en suostunut perumaan yhtä työtehtävää. Mutta ne kaksi työpäivää loma jaksojen välissä, ei edes tuntunut työpäiviltä. Nyt jäljellä on lomaa vielä muutama viikko ja olen rentoutunut, nauttinut niistä pienistä hetkistä, joita olen saanut antaa itselleni ilman kiireen tuntua.  Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Ei vain sen vuoksi, että minulla on kerrankin ollut pitkät lomat vaan myös sen tähden, että miehelläni on ollut paljon lomaa tänä kesänä. En edes muista milloin olisimme saaneet kesän aikana viettää näin paljon aikaa yhdessä. Kaksi yhteistä loma viikkoa jo takana ja kolmas on ihan kohta alkamassa. Ihan mieletöntä.  Tämä pitkä kesä on antanut minulle niin paljon. En muista milloin olisin ollut näin levännyt tai edes ehtinyt näin paljon tekemään niitä asioita, joista nautin, vaikka toisaalt...

Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin. Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa. Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen o...

En hetkeen muista toista näin lämmintä kevättä. Vaikka tuo lämpö tekee hyvää kylmän talven jälkeen, täytyy kyllä tunnustaa, että ihan pari astetta vähemmän kyllä riittäisi. Minä kun en tuota auringon palvontaa harrasta. Meillä alkaa keittiöremontti ensi viikolla. Sain työt järjestymään, jotta koira ei pääse pöllimään remppamiesten tarvikkeita. Kiirettä ja hulinaa siis riittää. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja aktivoitua tämän blogin kanssa. Ehkä nyt kun projektit vähenee. Toisaalta leirit taas tekee tulojaan. 

Kiire, kiire, kiire.. Se takoo takaraivossa. Hommia olisi joka lähtöön, mutta kalenteri huutaa punaista. Niin kalenteri. Siihen en ole koskenut muuten kuin sitä avatakseni, tarkistaen ja lisäten työjuttuja. Kuinka kiitollinen olenkaan ollut viikkoaukeaman pohjista, joita olen tehnyt valmiiksi. Kalenterin sivut eivät ole vain tyhjät, työmerkintöjen värittämät vaan hymy hiipii suupieleen kannet avatessa ja aukeamaa katsoessa. Tämän hetkinen järjestelmä kalenterissa ei tunnu toimivalta. Kesken toimintakauden on kuitenkaan paha lähteä mitään muuttamaan. Kevääksi sitten jotain muuta. Ideakin jo on ja Kun saan jotain valmiiksi, esittelen sen teille. Ehkä teen livevideon faceen blogin sivulle. Kannattaa siis käydä siitä tykkäämässä, jotta saat ilmoituksen. Tällä hetkellä työn alla on Kalenterimanian syysleiri. Sekin alkaa ihan kohta ja tekemistä vielä riittää. Joten pahoitteluni blogin hiljaisuudesta.