Voikun vauhdissa

Minulla on muutama sellainen asia, joita seuraan kalenterissa viikottain. Osittain tavan vuoksi, mutta osittain taas siksi, että muuten en vaan pysy kärryillä ja unohdan helposti. Vedenjuonti on ehdoton seurannan kohde. Olen vuosikausia ollut äärettömän hajamielinen vedenjuoja. Se vaan unohtuu kaiken kiireen keskellä ja jossain vaiheessa havahdun siihen, että päätä särkee. Siksi oikeastaan aloin seuraamaan veden juomista kalenterissa. Kalenteri kun on päivittäin käytössä ja sitä tulee monta kertaa päivän aikana katsottua, tulee vähintään silloin otettua vesilasi ja juotua.  Toinen, jota seuraan viikottain on askeleet. Askeleita ja kilometrejä en päivittäin kalenteriin siirrä, mutta viikottain tulee useampaan otteeseen niitä ylös kirjattua. Onni on kellossa oleva askelmittari, joka tallentaa tiedot. Askeleiden kohdalla pyrin siihen, että päivittäin tulisi se lähemmäs 10 000 askelta kasaan.  On hyvä seurata tärkeitä asioita. Niiden avulla näkee omaa kehittymistä ja toisaalt

Olen blogannut monta vuotta. Järjestyksessään tämä, Voikun Vauhdissa-blogi, on kolmas tälläinen isompi, jota kirjoitan. Säännöllisesti tuntuu tulevan tietynlaiset muurit vastaan ja olen ajautunut kahden edellisen blogini kanssa jonkinlaiseen umpikujaan, josta en ole ylipäässyt. Olen aina kirjoittanut. Siitä asti, kun olen oppinut kirjoittamaan, olen kirjoittanut tarinoita, satuja, runoja ja novelleja. Jos facebookin muistiinpanot lasketaan bloggaamiseksi, aloitin jo syyskuussa 2008. Kirjoittelin silloin opiskelukavereilleni kuulumisia ja ajatuksiani. Laiskan puoleisena en jaksanut kaikille erikseen kertoa sitä, mitä minulle kuuluu.  Ensimmäisen oikean blogini perustin huhtikuussa 2011. Tajunnan virtaa - uskoa, toivoa ja elämää  piti sisällään niin paljon. Lopulta saatuani viran, pohdin sitä, että mitä voin kirjoittaa julkisesti ja en oikein osannut enää jatkaa eteenpäin. Oli uuden aika ja näin syntyi Rapatessa Roiskuu  toukokuussa 2014. Se oli niin minun näköiseni ja kokoisen

Vapaapäivä ja hetki aikaa istua alas näpertämään. Tutkiskelin aikani aarrelaatikkoa, josta yleensä löytty vaikka ja mitä kiva juurikin tälläisiin hetkiin, jolloin kaipaa pientä tekemistä. Tällä kertaa silmiini osui kauan sitten hankkimani pitsikukkaset ja helmiäiskoristeet. Siitä se ajatus sitten lähti. Liimaa löytyi sopivasti pöydältä ja hammastikkuja oli sopivasti liimaan sotkettavaksi. Kaiken vielä kruunasi hiuspinni. Ajatuksissa pyöri, että kerrankin voisin itse kokeilla planner klipsin tekoa. Se ei voi kovinkaan vaikeaa olla, kun niitä tekee niin moni muukin.  Taiteilin ensin hiuspinnin pienemmästä kukkasesta läpi ja asettelin sopivaan asentoon. Tämän jälkeen oli vuorossa isompi kukkanen. Hammastikulla tiputin pisaran liimaa siten, että se peitti pinnin ja asettelin helmiäiskoristeen liiman päälle. Helppoa ja näppärää. Ihanat niistä tuli, ainakin omasta mielestäni.  Oletko sinä kokeillut tehdä itse kalenterin koristeita? Suosittelen kokeilemaan. Se on helppoa

Olen huomannut vuosien saatossa sen, että kun laittaa kalenterin sivut kuntoon ja mieleiseksekseen se auttaa tarttumaan kalenteriin ja pysymään aikatauluissa. Itselleni on tärkeää se, että kalenteri on minun näköinen ja juuri minulle helposti lähestyttävä. Ensimmäinen diecutseilla koristelemani sivu. Tasapainossa kaiken muun kanssa. Kun sitä elää päivittäin kalenterin kautta ja tarkistaa monta asiaa milloin mitenkin päin, on tärkeää, että kaikki löytyy yksistä ja samoista kansista. Kokonaisuus ja tietynlainen tasapaino on oleellista. Kaipaan kalenteriin aina välillä raikkautta ja kauneutta. Kaipaan sitä, että saan istahtaa alas kalenterin äärelle ja tehdä siitä juuri minun näköisen. Joskus toisen näkemys auttaa hahmottamaan. Ei vai  ideatasolla vaan muutenkin. Kun puhutaan esteettisyydestä ja sen kautta koristelemista, tulee muistaa aina yksislölliset näkemykset kauneudesta ja kokonaisuudesta. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kalenterissa olen esteettis

Muistan, kuinka lapsena tuli kirjoitettua salaisuudet päiväkirjaan ja laitettua se lukkoon pienellä lukolla. Useammin kuin kerran onnistuin avaimet hävittää jonnekin ja lukko poistettiin päiväkirjasta ohuen virkkuukoukun kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka päiväkirjaan on tullut joskus kirjoiteltua, en ole koskaan ollut se aktiivinen päiväkirjaan kirjoittelija. Uuden kirjan aloitus oli kuitenkin se paras juttu silloin lapsena.  Kun vuosi sitten hurahdin kalenterien ihmeelliseen maailmaan ja ajattelin, että jatkossa teen itse kaikki kalenterini tyhjiim muistikirjoihin. Mutta minun tavallani tehdä muistikirjakalenteri, tuli siitä pian jo sellainen, ettei se kiinni tahtonut pysyä, joten päätyivät ne lopulta päiväkirjaksi. Siinä ei haittaa kansien raolla olo. Viikko mahtuu kahdelle aukeamalle, kun jokaiselle päivälle on puolisivua kirjoitustilaa. Kirjoitustilaa on riittävästi minulle. Lisäksi joka viikolle on puolisivua, johon saan kirjattua viikon parhaat asiat tai vaikk

Lukeudun niihin ihmisiin, jotka eivät normaalisti päivittäin tai edes viikottain ehdi tekemään kalenterin koristelulle mitään. Ja kyllä muuten siinä tilanteessa valkoiset sivut ahdistavat.  Onneksi keksin taannoin pohjien teon . Se on mahdollistanut sen, ettei kalenterin sivut jää kiireessä tyhjiksi vaan aina siellä on jotain piristämässä. Pohjia olen kalenteriin koristellut pitkään. Tai siis melkein siitä asti kun siirryin käyttämään Carpe Diemiä. Työn puolesta joudun kalenteria käyttämään päivittäin ja mihinkään en voi ilman sitä lähteä. Työn luonteen vuoksi en edes harkitse ottavani käyttöön toista, vain henkilökohtaisille asioille tarkoitettua kalenteria. Ja lisäksi koristelussa haastaa se, että merkintöjä pitää pystyä tekemään pitkällekin aikavälille.  Vajaiden viikkojen kanssa pohjan koristelussa pystyy taas käyttämään hyödyksi alku- tai loppuviikon tyhjää tilaa. Tärkeät asiat pystyy nostamaan selkeämmin näkyville ja niiden kirjaamiselle jää enemmän tilaa. Tällä tekniik

Olen melkein vuoden verran käyttänyt Carpe Diemin A5 kokoista rengaskalenteria pystypäivillä ja en oikeastaan osaa kuvitellakaan vaihtavani sitä johonkin toiseen kalenteriin. Vuoden 2017 menin Faiht -inserteillä, mutta tälle vuodelle haluaisin kovasti kalenteriin jotain uutta. Onni on oma reijitin Carpe Diemille. Sen avulla saan helposti tehtyä juuri minun näköisiä välilehtiä kalenteriini. Omista arkistoistani löytyi ihana A5-kokoinen kortti, josta oli pakko tehdä tälle vuodelle kansilehti kalenteriin. Joululahjojen sisällöstä löytyi taskuihin myös sopivat koristeet ja pikku saksanpaimenkoirasta taitaakin tulla tämän vuoden maskotti. Vihkokaupan paketista löytynyt vihko turvaa sen, että aina on tilaa omien ajatusten ylöskirjaamiseen. Kunhan vaan sattuu olemaan kalenterin lähettyvillä. Tänä vuonna kalenterissa on useampi tasku. Vihdoin saan irtopaperit kuriin, järjestykseen ja vielä toivottavasti ojennukseen. Pienille lippulappusille löytyy siis jatkossa oma paikkansa. S