Muistan, kuinka lapsena tuli kirjoitettua salaisuudet päiväkirjaan ja laitettua se lukkoon pienellä lukolla. Useammin kuin kerran onnistuin avaimet hävittää jonnekin ja lukko poistettiin päiväkirjasta ohuen virkkuukoukun kanssa.
Täytyy kyllä myöntää, että vaikka päiväkirjaan on tullut joskus kirjoiteltua, en ole koskaan ollut se aktiivinen päiväkirjaan kirjoittelija. Uuden kirjan aloitus oli kuitenkin se paras juttu silloin lapsena.
Täytyy kyllä myöntää, että vaikka päiväkirjaan on tullut joskus kirjoiteltua, en ole koskaan ollut se aktiivinen päiväkirjaan kirjoittelija. Uuden kirjan aloitus oli kuitenkin se paras juttu silloin lapsena.
Kun vuosi sitten hurahdin kalenterien ihmeelliseen maailmaan ja ajattelin, että jatkossa teen itse kaikki kalenterini tyhjiim muistikirjoihin. Mutta minun tavallani tehdä muistikirjakalenteri, tuli siitä pian jo sellainen, ettei se kiinni tahtonut pysyä, joten päätyivät ne lopulta päiväkirjaksi. Siinä ei haittaa kansien raolla olo.
Viikko mahtuu kahdelle aukeamalle, kun jokaiselle päivälle on puolisivua kirjoitustilaa. Kirjoitustilaa on riittävästi minulle. Lisäksi joka viikolle on puolisivua, johon saan kirjattua viikon parhaat asiat tai vaikkapa laitettua kuvia, leffalippuja yms. sälää kiinni.
Päiväkirjani toimii tietyllä tavalla bujon tavoin. Jokaiselle kuukaudelle löytyy koonti ja sen jälkeen on muutama tyhjä sivu, johon saan laitettua asioita muistiin. Sieltä löytyy luetut kirjat ja tilaa kirjata niitä kirjoja, joita haluan lukea vuoden aikana. Syntymäpäiville on varattu oma sivu samoin kuin luettujen sivujen seurannalle.
Päiväkirjani on siis enemmän kuin vain päiväkirja. Se on koonti koko vuodelle. Ennen kaikkea se vastaa omia tarpeitani.
Kommentit
Lähetä kommentti