Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin. Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa. Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen o