Siirry pääsisältöön

Kesä ja leirit

Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin.

Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa.

Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen olemme erilaisia ja tulemme erilaisista taustoista. Riparilla voidaan oppia niin paljon, eikä pelkästään virallisesta oppisisällöstä vaan ihan kaikesta: ystävyydestä, rakkaudesta ja siitä miten olemme toisten kanssa.

Näin leirin viimeisenä päivänä saan kuitenkin huokaista, että huomenna olen jo kotona. Koti on juuri nyt se mitä tarvitsen. Rauha, hiljaisuus ja oma sänky.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalenterin äärellä

Päivittäin tartun kalenteriin ja hivelen sitä. Katselen ja kääntelen sivuja, tarkistan päivän ja viikon tapahtumia. Mutta en ole ehtinyt kalenteria koristelemaan ja kuinka olenkaan ollut kiitollinen pohjista, joita olen tehnyt etukäteen.  Eilen istuttiin leidien kanssa meillä. Oli aikaa pysähtyä ja kaivaa esille koristelutarvikkeet. Katselin tyhjiä sivuja ja annoin luovuudeen päästä irti. Kuinka rentouttavaa.  Parasta näissä tapaamisissa on se, että sitä pääsee kokeilemaan myös toisten aarteita. Ja parasta on se, että silloin viikkoaukeamasta tulee varmasti sellainen, että sen muistaa milloin on koristeltu.  Kalenterini kertoo paljon minusta. Ei vain kalenterin merkinnät vaan myös koristelu tapa. Viikon koristelu heijastelee korostelupäivän fiiliksiä. Niin ihan pienellä kirjoitin päivämäärän aukeman kulmaan. Haluan muistaa sen tunnelman, joka leidien kanssa oli. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kollaasinauhat

Planner of Finland -ryhmä järjesti jokin aika sitten kollaasinauha vaihdon. Hetkeen en mukana ole vaihdoissa ollut, tosin tähän ehkä syynä enemmän se, että jo useampi vuosi sitten siirryin askartelu- ja kalenteriryhmissä pyörimään kansainvälissä porukoissa. Epäröin vaihtoon osallistumista, mutta sain mieleni kuitenkin rohkaistua.  Meidän vaihtoporukka muodostui minusta ja kahdesta muusta henkilöstä. En tuntenut ollenkaan sitä henkilöä, jolle minun oli tarkoitus kollaasinauha tehdä ja koin sen hyvin haasteellisena. Kun toisen mieltymykset tai tapa koristella on ihan mysteeri, joutui enemmän miettimään, että millaisen itse haluaisi saada.  Toisena haasteena koin sen, että käytän itse todella paljon itse tulostettuja juttuja koristelussa. Joko sellaisia, joihin minulla on lisenssi oikeudet tai sitten muualta bongattuja, ilmaisia kuvituksia. Omassa päässä kollaasinauhoja tehdessä siis lähinnä vain pyöri, että onko ok käyttää itse tulostettua tai tehtyä materiaalia vai pitäisikö pe...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirja ilman lukkoa

Muistan, kuinka lapsena tuli kirjoitettua salaisuudet päiväkirjaan ja laitettua se lukkoon pienellä lukolla. Useammin kuin kerran onnistuin avaimet hävittää jonnekin ja lukko poistettiin päiväkirjasta ohuen virkkuukoukun kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka päiväkirjaan on tullut joskus kirjoiteltua, en ole koskaan ollut se aktiivinen päiväkirjaan kirjoittelija. Uuden kirjan aloitus oli kuitenkin se paras juttu silloin lapsena.  Kun vuosi sitten hurahdin kalenterien ihmeelliseen maailmaan ja ajattelin, että jatkossa teen itse kaikki kalenterini tyhjiim muistikirjoihin. Mutta minun tavallani tehdä muistikirjakalenteri, tuli siitä pian jo sellainen, ettei se kiinni tahtonut pysyä, joten päätyivät ne lopulta päiväkirjaksi. Siinä ei haittaa kansien raolla olo. Viikko mahtuu kahdelle aukeamalle, kun jokaiselle päivälle on puolisivua kirjoitustilaa. Kirjoitustilaa on riittävästi minulle. Lisäksi joka viikolle on puolisivua, johon saan kirjattua viikon parhaat asiat tai v...
Lähetä kommentti
Lue lisää