Viime vuonna luovuin paperisesta kalenterista lähes kokonaan. Syynä siihen oli mikäpäs muukaan kuin korona. Siinä kohtaa, kun tajusin aikataulujen ja asioiden muuttuvan kovalla vauhdilla, en edes yrittänyt enää täyttää paperista kalenteria, sillä eniten turhautti kirjoittaa kaiken päälle peruttu tai siirretty. Samalla hain omaa tapaani työstää muuta elämää yksien kansien väliin ja loppuvuodesta löysinkin ehkä toimivan ratkaisun, sillä kaipuu paperikalenterin äärelle oli valtava.
Syksyllä, kun koulut alkoivat ja lukuvuosikalentereita alkoi tulla kauppojen hyllyille, aloin etsimään riittävän isoa kierteillä olevaa muistikirjaa, johon saisin mahtumaan kerralla neljän kuukauden kalenterisivut ja lisäksi kaiken muun, mitä haluan mukanani kuljettaa. Halusin läheteä selkeästi yhdistämään playbook kokonaisuuden ja kalenterin siten, että se palvelisi minun tarkoitustani kaikkein parhaiten.
Olen jo aikaisemmin todennut, että kolmen kuukauden sivut kalenterissa ovat työni luonteen vuoksi täysin riittämättömät toimintakausien ajoittuessa tammi-huhtikuulle, touko-elokuulle ja syys-joulukuulle. Tästä oivalluksesta intoutuneena päätin hahmotella vuosikolmanneskirjan, josta löytyy aina yhden toimintakauden kalenterisivut ja lisäksi tilaa jokaiselle toimintakauden ulkopuolelle jäävälle kuukaudelle, jotta saan kaiken tarpeellisen kirjattua ylös.
Minusta on myös ihana kirjoittaa jokaisesta päivästä jotain ylös, mutta kohdallani perinteinen päiväkirja ei vain toimi ja olen joutunut etsimään omaa tapaani saada päivän hetket taltioitua. Vuosikolmanneksen kirja kätkee sisäänsä myös päiväkirjasivut, jotka kulkevat näppärästi nyt mukana samoissa kansissa. Kalenterin painottuessa pitkälle työjuttuja varten, ovatkin päiväkirja sivut loistava keino hahmottaa menneiden päivien kulkua ja omaa ajatusten juoksua. Päiväkirjasivut jättävät myös luovuudelle sopivasti tilaa, sillä jokaisen viikon sivulle saan sopivasti hahmoteltua kuvaa, joka jollain tavalla kuvaa kyseistä viikkoa.
Vuosikolmanneskirjaan olen jättänyt myös reilusti tilaa tekemälleni playbookille ja erään askarteluryhmän livelähetyksille. Näin saan vapaasti toteuttaa itseäni ja tekemistä riittää juuri sopivasti neljälle kuukaudelle. Ei liikaa, eikä liian vähän. Olinpa sitten kotona tai töissä kahvitauolla, voin ottaa hetken aikaa itselleni ja rentoutua vaikka värityssivujen kanssa.
Kommentit
Lähetä kommentti