Aloin muistella viime vuoden leiriä. Huomasin, että pääni lyö melkein tyhjää. Muistan, että osallistuin The Reset Girlin Camp Resetille ja seurasin leirielämä ja -aluetta. Mutta en muista, mitä tein leirillä.
Muistan, että leirin alkupuolella osallistuin isolle partioleirille, joka vei voimat tehokkaasti. Muistan itkeneeni tuon partioleirin aikana varmaan enemmän kuin koskaan. Toisaalta en kyllä ole ihan varma, että oliko partioleiri loppupelissä Camp Resetin alussa vai sittenkin loppu puolella. Oikeastaan en muista sitä enää.
Muistan tuskailleeni leirin käsikirjan kanssa. En saanut siitä millään otetta, joten en voinut sitä juurikaan käyttää ja se näytti ihan vääränlaiselta omiin silmiini. Muistan, että aloitin koko leirikirjan tekemisen uudestaan palaten vanhaan ja minulle tuttuun tapaan tehdä. Niin sain leirikirjasta lopulta toimivan. Muistan osallistuneeni muutamiin livelähetyksiin ja tehneeni jalkakylpyjä. Rakastuin niihin. Muistan myös etsineeni aarteita ja saaneeni niistä ihania värityskuvia, joita en tosin koskaan varmaan saanut liitettyä leirikirjaani. Noiden aarteiden löytämiseenkin tarvitsin valtavasti apua, koska kielitaitoni oli mitä oli ja ohjeista en ymmärtänyt juuri mitään. Muistan myös elokuvaillat, joita leirillä viettiin ja sen, etten pystynyt siihenkään osallistumaan aikaeron vuoksi.
Muistan viime kesän leiristä vain pieniä välähdyksiä sieltä ja täältä. Lopulta, kun leiri oli ohi, sain kiinni leirikirjan ideasta ja siitä miten sitä oli ajateltu käytettävän ja sen jälkeen olenkin melkein puolen vuoden ajan itselleni tehnyt tuolla mallilla käsikirjaa, tosin leirin materiaaleihin en ole palannut tuon jälkeen. Ylipäätään viime kesä oli jotenkin niin sumuinen. Takana oli kaksi vuoden mittaista isoa projekstia, joita tein oman työhi ohella ja niiden tiimoilta lähes loppuun palaminen. Oliko siis ihmekään, etten pystynyt antamaan itselleni aikaa ja mahdollisuutta sisäistää leirin asioita ja rauhoittaa itseäni leirille.
Nyt olen yrittänyt hiljentää vauhtia ja nauttia hetkistä. Olen päättänyt ottaa kaiken irti tämän vuoden leiristä ja luoda muistoja, jotka kantavat. Muistan viime kesän partioleiriltä välähdyksiä, en kokonaisuutta. Muistan kaiken sen tuen, jonka sain Camp Resetin leiriläisiltä partioleirillä ollessani. Se, että ihmiset jaksoivat tukea ja kannustaa, antaa ohjeita ja vääntää minulle rautalangasta, että mistä on oikein kyse. Se sai minut kaikesta huolimatta tuntemaan oloni kotoisaksi juuri tuossa porukassa ja luomaan jotain ainutlaatuista, mitä en ole missään muualla kokenut kuin The Camp Resetillä.
Kommentit
Lähetä kommentti