Sattuman kautta ystäviksi

Viime yön huonoina hetkinä mietin ystävyyttä ja ystäviä. Olen kenties jo kertonut teille, että sosiaalinen elämäni on pitkälle kirjeiden varassa, sillä en oman arjen keskellä ehdi juurikaan ketään tavata ja huono pääni kanssa aina unohdan yhteyttä pitää. Minulla on nuoruusvuosilta muutama hyvä ystävä, joihin tulee pidettyä yhteyttä epäsäännöllisen säännöllisesti ja sitten he, keihin olen tutustunut tavallaan "sattuman" kautta.

Kalenteripiireistä olen löytänyt elämääni ihmisiä, joiden kanssa tunnun olevan samalla aaltopituudella. Se, että seuraan saa mennä juuri sellaisena kuin on äärimmäisen iso juttu. Se, että paikalle saa mennä väsyneenä ja vähän tai no ihan räjähtäneenä ja kukaan ei odota, että kykenisin sillä hetkellä sanomaan välttämättä mitään on ihan käsittämätöntä. On huomattavasti helpompaa lähteä liike kannalle, kun toiset toivottavat tervetulleeksi "koomaamaan" heidän seuraan ja lupaavat, että kahviakin väsyneelle ja räjähtäneelle riittää.

Kuinka onnellinen olenkaan kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat osa elämääni. Ovat he sitten matkassa kulkeneet jo vuosia sietäen outouttani ja ymmärtäen tietyllä tapaa sosiaalisen rajoittuneisuuteni tai ovat he sitten olleet elämässäni lyhyen aikaa ja hyväksyneet minut joukkoonsa sellaisenaan kuin olen, ilman ammatin tuomaa varjoa ja identiteettiä.

On jännä, miten kalenterit saattavat yhdistää ihmisiä. Ehkä tämä on sitä tietynlaista "Planner Poweria".  Niin, sattuman kautta voi tapahtua paljon hyvää elämässä. Siispä annankin vinkiksi, että aina kannattaa katsoa ovien taakse, sillä koskaan ei voi tietää, mitä ihmeellistä sieltä löytyy.