Monelle on varmasti lapsuudesta ja nuoruudesta tuttua perinteinen kirjeenvaihto. Usein miten se on hiljaa hiipunut, kun ensin on kirjeiden kirjoitusväli pidentynyt huomaamatta ja lopulta ei kirjeitä enää tipahtele ollenkaan postiluukusta. Kuulostaako tutulta?
Kirjekavereita on minulla aika paljon. Heistä muutama on sellainen, jonka kanssa kirjeet ja ajatukset vaihtavat osoitetta nopeaan ja sitten on heitä, joista kuulee harvemmin. Usein miten joukosta aina joku tipahtaa pois, syystä tai toisesta.
Olen monesti naureskellut, että minun sosiaalinen elämä rajoittuu kirjeisiin. Toki minulla on ihania ystäviä, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa. Mutta siinä vaiheessa, kun on löytänyt hyvän kirjeystävän, jonka kanssa ajatukset kohtaavat ja on helppoa kirjoittaa asiasta kuin asiasta, sitä tietää löytäneensä ystävän. Mikä parasta saan olla sosiaalinen kotisohvalta ja minun ei töiden jälkeen tarvitse lähteä kahville, kun voin kirjeeseen vastasessa juoda kahvin ja nauraa toisen jutuille.
Kommentit
Lähetä kommentti