Se on todellakin ihi. Vaikea jotenkin käsittää, että tuollainen leiri oikeasti vei mukanaan kokonaan niin tehokkaasti. Neljä viikkoa ja itsestä huolehtimista tai ainakin sen harjoittelua. Neljä viikkoa on aika lyhyt aika, mutta jos ei muuta niin sen aikana olisi voinut hyvin aloittaa lehden elämässä ja elämäntaparemontissa.
Ensimmäisellä viikolla teimme leirikirjaa ja seurasimme ajankäyttöä Habit trackereilla. Toisella viikolla taas yritimme syödä tervellisiä välipaloja, jotka sisältäisivät mahdollisimman vähän sokeria.
Leirin ensimmäisen viikon olin leirillä ja niissä olosuhteissa leirikirjan tekemisessä oli omat haasteensa, mutta camp reset piti mut leirin ajan kasassa. Sain välillä keskittyä itseeni, omiin ajatuksiini ja siihen miltä musta tuntuu. Teki hyvää. Toinen viikko oli mulle hankala. Sios todella hankala. En oikein saanut kiinni ideasta ja vuoden alusta teimme todellisen ruokaremontin niin en tähän viikkoon jaksanut panostaa ollenkaan samalla tavalla.
Kolmas viikko haastoi The Camp Resertin osallistujan liikkumaan ja samalla katsomaan ympärilleen. Neljäs viikko puolestaan kehotti tallettamaan muistot ja nähdyt asiat ylös, jotta niihin on helpompi palata myöhemmin.
Mä kaivoin askelmittarin esille tai siis laitoin älykellon lataukseen ja siitä ranteeseen melkein vuoden tauon jälkeen. Päivittäisen tavoitteen asettaminen toi itselleni ainakin lisää puhtia ja motivaatiota liikkumiseen. Olin jo neljännen viikon osuutta tehnyt pitkin leiriä. Olin tulostanut valokuvia pienenä ja laittanut niitä leirikirjan My story -osioon talteen. Nyt on yksissä kansissa koko heinäkuun muistot.
Leiri on nyt ohi. Sain uusia ystäviä omasta mökistä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Ja ehkäpä ensi kesänä teen leiri uusiksi, mutta siihen on aikaa ja sitä ennen tiedossa on vielä muita seikkailuja.
Niin ja tarkempaa koontiani leiristä voi käydä lukaisemassa Kalenterimanian blogista.
Kommentit
Lähetä kommentti