Siirry pääsisältöön

The Camp Resert - koonti

Se on todellakin ihi. Vaikea jotenkin käsittää, että tuollainen leiri oikeasti vei mukanaan kokonaan niin tehokkaasti. Neljä viikkoa ja itsestä huolehtimista tai ainakin sen harjoittelua. Neljä viikkoa on aika lyhyt aika, mutta jos ei muuta niin sen aikana olisi voinut hyvin aloittaa lehden elämässä ja elämäntaparemontissa. 

Ensimmäisellä viikolla teimme leirikirjaa ja seurasimme ajankäyttöä Habit trackereilla. Toisella viikolla taas yritimme syödä tervellisiä välipaloja, jotka sisältäisivät mahdollisimman vähän sokeria.  

Leirin ensimmäisen viikon olin leirillä ja niissä olosuhteissa leirikirjan tekemisessä oli omat haasteensa, mutta camp reset piti mut leirin ajan kasassa. Sain välillä keskittyä itseeni, omiin ajatuksiini ja siihen miltä musta tuntuu. Teki hyvää. Toinen viikko oli mulle hankala. Sios todella hankala. En oikein saanut kiinni ideasta ja vuoden alusta teimme todellisen ruokaremontin niin en tähän viikkoon jaksanut panostaa ollenkaan samalla tavalla. 

Kolmas viikko haastoi The Camp Resertin osallistujan liikkumaan ja samalla katsomaan ympärilleen. Neljäs viikko puolestaan kehotti tallettamaan muistot ja nähdyt asiat ylös, jotta niihin on helpompi palata myöhemmin. 

Mä kaivoin askelmittarin esille tai siis laitoin älykellon lataukseen ja siitä ranteeseen melkein vuoden tauon jälkeen. Päivittäisen tavoitteen asettaminen toi itselleni ainakin lisää puhtia ja motivaatiota liikkumiseen. Olin jo neljännen viikon osuutta tehnyt pitkin leiriä. Olin tulostanut valokuvia pienenä ja laittanut niitä leirikirjan My story -osioon talteen. Nyt on yksissä kansissa koko heinäkuun muistot. 

Leiri on nyt ohi. Sain uusia ystäviä omasta mökistä, joiden kanssa yhteydenpito jatkuu. Toisten kanssa enemmän ja toisten kanssa vähemmän. Ja ehkäpä ensi kesänä teen leiri uusiksi, mutta siihen on aikaa ja sitä ennen tiedossa on vielä muita seikkailuja.

Niin ja tarkempaa koontiani leiristä voi käydä lukaisemassa Kalenterimanian blogista.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kalenterin äärellä

Päivittäin tartun kalenteriin ja hivelen sitä. Katselen ja kääntelen sivuja, tarkistan päivän ja viikon tapahtumia. Mutta en ole ehtinyt kalenteria koristelemaan ja kuinka olenkaan ollut kiitollinen pohjista, joita olen tehnyt etukäteen.  Eilen istuttiin leidien kanssa meillä. Oli aikaa pysähtyä ja kaivaa esille koristelutarvikkeet. Katselin tyhjiä sivuja ja annoin luovuudeen päästä irti. Kuinka rentouttavaa.  Parasta näissä tapaamisissa on se, että sitä pääsee kokeilemaan myös toisten aarteita. Ja parasta on se, että silloin viikkoaukeamasta tulee varmasti sellainen, että sen muistaa milloin on koristeltu.  Kalenterini kertoo paljon minusta. Ei vain kalenterin merkinnät vaan myös koristelu tapa. Viikon koristelu heijastelee korostelupäivän fiiliksiä. Niin ihan pienellä kirjoitin päivämäärän aukeman kulmaan. Haluan muistaa sen tunnelman, joka leidien kanssa oli. 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kollaasinauhat

Planner of Finland -ryhmä järjesti jokin aika sitten kollaasinauha vaihdon. Hetkeen en mukana ole vaihdoissa ollut, tosin tähän ehkä syynä enemmän se, että jo useampi vuosi sitten siirryin askartelu- ja kalenteriryhmissä pyörimään kansainvälissä porukoissa. Epäröin vaihtoon osallistumista, mutta sain mieleni kuitenkin rohkaistua.  Meidän vaihtoporukka muodostui minusta ja kahdesta muusta henkilöstä. En tuntenut ollenkaan sitä henkilöä, jolle minun oli tarkoitus kollaasinauha tehdä ja koin sen hyvin haasteellisena. Kun toisen mieltymykset tai tapa koristella on ihan mysteeri, joutui enemmän miettimään, että millaisen itse haluaisi saada.  Toisena haasteena koin sen, että käytän itse todella paljon itse tulostettuja juttuja koristelussa. Joko sellaisia, joihin minulla on lisenssi oikeudet tai sitten muualta bongattuja, ilmaisia kuvituksia. Omassa päässä kollaasinauhoja tehdessä siis lähinnä vain pyöri, että onko ok käyttää itse tulostettua tai tehtyä materiaalia vai pitäisikö pe...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Päiväkirja ilman lukkoa

Muistan, kuinka lapsena tuli kirjoitettua salaisuudet päiväkirjaan ja laitettua se lukkoon pienellä lukolla. Useammin kuin kerran onnistuin avaimet hävittää jonnekin ja lukko poistettiin päiväkirjasta ohuen virkkuukoukun kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka päiväkirjaan on tullut joskus kirjoiteltua, en ole koskaan ollut se aktiivinen päiväkirjaan kirjoittelija. Uuden kirjan aloitus oli kuitenkin se paras juttu silloin lapsena.  Kun vuosi sitten hurahdin kalenterien ihmeelliseen maailmaan ja ajattelin, että jatkossa teen itse kaikki kalenterini tyhjiim muistikirjoihin. Mutta minun tavallani tehdä muistikirjakalenteri, tuli siitä pian jo sellainen, ettei se kiinni tahtonut pysyä, joten päätyivät ne lopulta päiväkirjaksi. Siinä ei haittaa kansien raolla olo. Viikko mahtuu kahdelle aukeamalle, kun jokaiselle päivälle on puolisivua kirjoitustilaa. Kirjoitustilaa on riittävästi minulle. Lisäksi joka viikolle on puolisivua, johon saan kirjattua viikon parhaat asiat tai v...
Lähetä kommentti
Lue lisää