Voikun vauhdissa

Viime aikoina olen kertonut teille arvon lukijat paljon tuosta kalenteristani, jonka sisustan olen rakentanut hyvin pitkälle The Reset Girlin materiaalin avulla. Käytössähän siis on tuo vuosivihko , handbook ja sitten tietysti kalenterivihkot. Kalenterivihkot, joita käytän ovat TRG:n ja niihin olen maksanut käyttölisenssin, jotta sivut ovat vapaassa käytössäni. TRG:n vertical weeks A5  Olen Carpe Diemin kanssa niin tottunut pystypäiviin, etten vaakapäiviä varmaan edes osaisi käyttää. Silloin kun bongasin nämä sivut The Reset Girlin verkkokaupasta, oli näissä jotenkin heti oma viehätyksensä, vaikka alkuun vierastinkin sitä, ettei lauantaille ja sunnuntaille ole samalla tavalla tilaa kuin arkipäiville. Toinen mikä alussa tuntui hieman hassulta oli se, ettei kalenterissa ole ollenkaan kellon aikoja. Nyt kun näitä sivuja on hetken aikaa käyttänyt, huomaan etten kellon aikoja arkipäiviin kaipaa lainkaan. Koska minulla on kahdet Carpe Diemin ja yhdet Priman kannet sekä niih...

Viime postauksessa jo mainitsinkin, että teen kalenteria ihan omalla tavallani ja että kalenterin kansien välistä minulta löytyy Yearbook, Handbook ja tietysti kalenterisivut. Tuo edellinen postaus kannattaa käydä lukaisemassa jos kiinnostaa saada tietää, mistä sain idean tähän työskentelyyn. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin hieman valottaa tuota Yearbookkia eli ihan suomeksi vuosivihkoa. Koska kalenterini muodostuu pienistä palasista, jotka aina kuukauden jälkeen siirtyvät niin sanotusti arkistoon, halusin kuitenkin koota matkassa kulkemaan jotain, minkä avulla voin helposti palata koska tahansa takaisin menneisiin. Tavallisia kalenteri merkintöjä tästä vihosta ei kuitenkaan löydy, sillä niitä varten minulla on erilliset kalenterivihkot, joihin palaan toisella kertaa. Tähän vuosivihkoon on tarkoitus koota koko vuoden keskeisimmät asiat. Vuoden 2019 Yearbook Vuosivihkoon olen kuukausivihkon tavoin tehnyt kanteen pienen sisällysluettelon ja vihkoon on tulossa vielä tabi...

Olenkin oman elämäni kiireiden vuoksi joutunut jättämään bloggaamisen huomattavasti vähemmälle. Töistä kotiin päästyäni en ole lainkaan jaksanut enää ajatella kirjoittamista tai oikeastaan edes kalenterin koristelua. Oikeastaan koko viime syksyn olen ollut kalenterin kanssa vähän hukassa ja selkeästi hakenut omaa tapaani tehdä kalenteria.    The Reset Girlin löysin aikoinaan Kalenterimanian kautta ja ihastuin valloittavaan persoonaan Reset Girlin takana. The Reset Girlin tuotteet ovat kuin minulle tehtyjä ja niiden kautta olen löytänyt uuden tavan tehdä kalenteria. Kaikki uudesta tavastani työskennellä kalenterin äärellä lähti oikeastaan viime kesästä ja elämäni toisesta Camp Reset -leiristä, johon osallistuin. Viime kesän Camp Reset oli aluksi haastava. En saanut ollenkaan kiinni siitä, mitä ohjeissa haettiin Handbook -kirjasen teolla. Jätin siis silloin ajatuksen hautomaan, koska en kesän leirien ohella jaksanut ja ehtinyt asiaan tarkemmin paneutua ja syv...

Minun kesää on jo vuosia rytmittäneet leirit. Tosin useimmiten olen leirillä antavana osapuolena katsomassa, että kaikki hoituu ja sujuu. Omat leirielämykset ovat siis jääneet vähäiselle sitten oman rippikoulun jälkeen aina viime kesään asti. Viime kesänä osallistuin The Reset Girlin järjestämälle interaktiiviselle leirille. The Camp Resert oli huikea kokemus yhteisöllisyydestä, vaikka konkreettisesti en toisia leiriläisiä nähnytkään. Huomasin mahtuvani joukkoon juuri tälläisena kuin olen. Tänä kesänä lähden tekemään uudestaan Camp Reserttiä. Se oli loistava keino antaa itselle aikaa ja miettiä omaa elämää ja rutiineja. Se on keino löytää mahdollisuuksia. Katsotaan mihin tämä kesä vie.

En hetkeen muista toista näin lämmintä kevättä. Vaikka tuo lämpö tekee hyvää kylmän talven jälkeen, täytyy kyllä tunnustaa, että ihan pari astetta vähemmän kyllä riittäisi. Minä kun en tuota auringon palvontaa harrasta. Meillä alkaa keittiöremontti ensi viikolla. Sain työt järjestymään, jotta koira ei pääse pöllimään remppamiesten tarvikkeita. Kiirettä ja hulinaa siis riittää. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja aktivoitua tämän blogin kanssa. Ehkä nyt kun projektit vähenee. Toisaalta leirit taas tekee tulojaan. 

Päivittäin tartun kalenteriin ja hivelen sitä. Katselen ja kääntelen sivuja, tarkistan päivän ja viikon tapahtumia. Mutta en ole ehtinyt kalenteria koristelemaan ja kuinka olenkaan ollut kiitollinen pohjista, joita olen tehnyt etukäteen.  Eilen istuttiin leidien kanssa meillä. Oli aikaa pysähtyä ja kaivaa esille koristelutarvikkeet. Katselin tyhjiä sivuja ja annoin luovuudeen päästä irti. Kuinka rentouttavaa.  Parasta näissä tapaamisissa on se, että sitä pääsee kokeilemaan myös toisten aarteita. Ja parasta on se, että silloin viikkoaukeamasta tulee varmasti sellainen, että sen muistaa milloin on koristeltu.  Kalenterini kertoo paljon minusta. Ei vain kalenterin merkinnät vaan myös koristelu tapa. Viikon koristelu heijastelee korostelupäivän fiiliksiä. Niin ihan pienellä kirjoitin päivämäärän aukeman kulmaan. Haluan muistaa sen tunnelman, joka leidien kanssa oli. 

Kun katselen kotona ympärilleni, huomaan joka puolella ylimääräistä tavaraa. Vuosien saatossa hyllyn päälliset ovat peittyneet laatikoiden ja pussukoiden alle ja sama meno jatkuu vaatekaapin puolella.. Olisi aika laittaa stop kaikelle ostelulle ja katsoa koti läpi ensin sillä silmällä.  Tai siis no, en täydelliseen ostolakkoon ala. Mutta voisin taas jättää kaikki kalenteriin liittyvät jutut ostamatta. Varastoa on sen verran paljon, etten edes ehdi käyttää kaikkea. Reilussa vuodessa on tarviketta kertynyt hurja määrä ja minun ostoskäyttäytymiseni on ollut suhteellisen hillittyä.  Välillä katselen maailman menoa päätä puistellen. Pakko saada sitä, tätä ja tota. Ihmettelen ostosmaniaa, joka Suomessakin jyllää. Jokainen tekee omat valintansa kulutulsessa. Haluaisin vain herätellä miettimään, kuinka paljon oikeasti tarvitaan tavaraa vain voidakseen olla onnellinen.