Siirry pääsisältöön

Tekstit

Uudet tuulet

Lupasin taannoin teille kertoa jotain, kun kaikki on virallista. No nyt se on, siis oikeasti. Ainakin jonkun aikaa toimin Simpukan bloggarina kirjoittaen ajatuksia lapsettomuudesta. Aihe piiri ei varsinaisesti ole uusi, vaan se on aina ajoittain vilahdellut täälläkin. 
Tämän uuden bloggaus kuvion myötä minun on ollut luontevaa siirtyä toiselle alustalle kirjoittamaan. Tämä blogi tulee siis jäämään sivummalle, mutta ei katoamaan kokonaan. Edelleen tulen tänne kirjoittamaan, mutta jatkossa lähinnä kalentereihin liittyen. Bloggerista eteenpäin siirtyminen on oikeastaan ollut vain ajan kysymys. Jonkun aikaahan minulla on jo tuolla WordPressin puolella ollut blogi, joka kulkee tämän kanssa samalla nimellä. 
Mitä tämä tarkoittaa siis käytännössä seuraamisen suhteen? Jos haluat laajemmin lukea juttujani, niin kannattaa seurata Voikun Vauhdissa -facebook sivuja. Sinne tulee jatkossakin kaikki blogikirjoitukset nähtäville. Onpa ne sitten missä tahansa. Ennen kaikkea tämä kaikki tarkoittaa oma…
Uusimmat tekstit

Talviaika ja Joulubujo

Talviaikaan siirtyminen on jo muutaman vuoden ajan saanut minut avaamaan Joulubujon ja samalla nauttimaan ainakin mukillisen lämmintä glögiä. Perinteitä kunnioittaen aamulla, kun kerran aikaisin heräsin, otin esille Joulubujon. Joulubujona minulla on Erin Condrenin pisteillä varustettu muistikirja.  Tämän bujon olen aloittanut 2017 ja vaihtelevalla menestyksellä olenkin saanut kahden edellisen joulun asiat kirjattua ylös. Viime joululta on tosin hyvin vähän asiaa ylöskirjattuna, koska joulu oli poikkeuksellinen aaton mennessä pitkälti töiden parissa. 
Siinä missä viime jouluna ilmoitin, etten ennen töitä tai niiden jälkeen jaksa leikkiä enää sosiaalista ja viettää joulua "sukuloiden", päädyimme viettämään aattoillan kotona, on tänä jouluna tuo sama kysymys jälleen ajankohtainen: missä vietämme joulun. En tiedä. Omalla tavallani haluaisin jatkaa joulun viettämistä kotona ilman stressiä aikataulusta ja samalla rakentaa meidän näköisen joulun perinteet.  Päädyimme sitten viett…

Ajatuksen virtaa

Elämä on varsin hektistä. Toisaalta koskapa se ei meillä olisi. Se on aina ollut. Olen täällä paljon kertonut aikaisemmin kalenteristani ja siitä, että sinne minulla pitää oikeastaan mahtua koko elämä. Ei, en minä ole kovinkaan järjestelmällinen, vaikka se saattaa päällisin puolin siltä vaikuttaa. Toisaalta kalenteri auttaa minua hahmottamaan oikeastaan kaiken, koska on pakko. Kalenteri on minulle välttämättömyys pelkästään jo töiden vuoksi, mutta nyt kun rinnalla kulkee myös opiskelu ja siihen kaikkeen lisätään vielä se muu elämä, en voisi jättäytyä vain sähköisen kalenterin varaankaan.

Bloggaaminen on pitkään ollut tauolla. Siihen ei yksin kertaisesti ole jäänyt aikaa, mutta huomaan kaipaavani kirjoittamista entistä enemmän. Se ei ole ollenkaan sama, että kirjoitan koulua varten esseitä ja yritän prosessoida tietoa kirjoittaessani. Tämä syksy tuo kirjoittamiseenkin ihan uutta virtaa, kun elämän tilanteeni vuoksi ovet aukesivat minulle uuteen suuntaan. Siitä kerron teille kyllä vielä…

Back to school

Viimeksi kun valmistuin, lähes vannoin itselleni, että opiskeluni oli nyt tässä ja että nyt tehdään töitä hamaan tulevaisuuteen asti. Päätös opiskelemaan lähtemisestä kuitenkin syntyi pikku hiljaa ja lopulta minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea ammattikorkeakouluun nyt syksyllä alkavalle linjalle tai vaihtoehtoisesti suunnata myöhemmin yliopistoon hakemaan pätevyydet. 
Viime kuussa se sitten alkoi. Palasin koulun penkille huomatakseni, että seitsemän vuotta valmistumisesta on tehnyt tehtävänsä. Mieli virkistyy, mutta samalla mieleen palaa vahvasti kaikki se, minkä vuoksi olen vannonut, etten enää kouluun palaa. Niin ja vaikka minulla on kasvatuksen kentältä laajat pohjaopinnot, niin huomaan luennoilla ollessani, että asiat menee ohi, kovaa ja korkealta erilaisten termien ja lyhenteiden (elto, veo, kelto yms.) lennellessä joka suuntaan.  Tämän koulutuksen myötä saan pätevyydet toimia vakaopena eli varhaiskasvatuksen opettajana. Ja joka kerta luennolla istuessani onnistun…

Lomalla

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Minulla on ollut mielettömästi aikaa itselleni ja parisuhteelle, kun sain melkein kuuden viikon loman. Toki se oli kahdessa pätkässä, koska en suostunut perumaan yhtä työtehtävää. Mutta ne kaksi työpäivää loma jaksojen välissä, ei edes tuntunut työpäiviltä. Nyt jäljellä on lomaa vielä muutama viikko ja olen rentoutunut, nauttinut niistä pienistä hetkistä, joita olen saanut antaa itselleni ilman kiireen tuntua. 
Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen. Ei vain sen vuoksi, että minulla on kerrankin ollut pitkät lomat vaan myös sen tähden, että miehelläni on ollut paljon lomaa tänä kesänä. En edes muista milloin olisimme saaneet kesän aikana viettää näin paljon aikaa yhdessä. Kaksi yhteistä loma viikkoa jo takana ja kolmas on ihan kohta alkamassa. Ihan mieletöntä. 
Tämä pitkä kesä on antanut minulle niin paljon. En muista milloin olisin ollut näin levännyt tai edes ehtinyt näin paljon tekemään niitä asioita, joista nautin, vaikka toisaalta tuntuu, etten …

Kesä ja leirit

Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin.

Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa.

Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen olem…

Camp wanna Craft 2019

Vihdoin! Olen odottanut The Reset Girlin kesän leiriä kuin kuuta nousevaa jo helmikuusta asti. Toki vielä saan odottaa hetken ennen kuin leiri  ihan virallisesti alkaa, mutta leirin osallistumismaksun sain jo hoidettua alta pois. Ja vielä Early Bird -hinnalla. 
The Reset Girlin Camp wanna Craft -leiri on kolmas interaktiivinen leiri, johon osallistun. Olen aikaisemmilta leireiltä saanut niin paljon, etten todellakaan halua jättää tätä väliin mistään hinnasta. Tiedän, että viime kesän leiriin nähden on tullut paljon muutoksia ja odotan niitä innolla, sillä tiedän, että muutokset on tehty meitä osallistujia ajatellen.
Muutoksista suurin aikaisempiim leireihin nähden on varmasti tuo uusi sivusto, jossa koko leiri pyörii. Ei enää sivustolta toiselle hyppimistä, jotta pysyy perässä. Odotan vain sivuston virallista aukeamista, jotta pääsen näkemään, kokemaan ja aistimaan uuden toimintaympäristön ja kenties pääsisin "majoittumaan", johonkin mökkiin. 
Vaikka tämä leiri ei keskity h…