Siirry pääsisältöön

Kesä ja leirit

Tässä minä istun leirikeskuksen terassilla. Nuoret ovat hajaantuneet pitkin pihaa ja sisätiloja. Päässä pyörii vain ajatus viimeisestä illasta ja tavallaan se nostattaa hiipivää pakokauhua. Vielä yksi yö ja sitten pääsisin kotiin. Joku viisas sanoi, että toisinaan leirin paras asia on kotiin pääsy. Sen allekirjoitan tällä hetkellä täysin.

Tähänkin leiriin on mahtunut kaikenlaista. Niin kuin näihin mahtuu yleensäkin. Sitä se on kun laitetaan samaan leirikeskukseen parisen kymmentä nuorta. Se tunnemyrsky, jonka rippileiri saa aikaan, on joka vuotinen. Toisaalta on ihana viettää aikaa viikon verran nuorten kanssa leirillä. Näihin leireihin mahtuu paljon jakamista ja yhteisiä hetkiä. Niitä hippuja, jotka kenties antaa voimaa myös silloin kun elämässä on vaikeaa.

Aina näin kesäisin palaan mielessäni myös omaan ripariin ja siihen millainen minä olen tämän ikäisenä. Tiedän, etten todellakaan ollut mikään helppo nuori. Toisaalta se on itselleni hyvä muistutus aina siitä, että me jokainen olemme erilaisia ja tulemme erilaisista taustoista. Riparilla voidaan oppia niin paljon, eikä pelkästään virallisesta oppisisällöstä vaan ihan kaikesta: ystävyydestä, rakkaudesta ja siitä miten olemme toisten kanssa.

Näin leirin viimeisenä päivänä saan kuitenkin huokaista, että huomenna olen jo kotona. Koti on juuri nyt se mitä tarvitsen. Rauha, hiljaisuus ja oma sänky.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kollaasinauhat

Planner of Finland -ryhmä järjesti jokin aika sitten kollaasinauha vaihdon. Hetkeen en mukana ole vaihdoissa ollut, tosin tähän ehkä syynä enemmän se, että jo useampi vuosi sitten siirryin askartelu- ja kalenteriryhmissä pyörimään kansainvälissä porukoissa. Epäröin vaihtoon osallistumista, mutta sain mieleni kuitenkin rohkaistua.  Meidän vaihtoporukka muodostui minusta ja kahdesta muusta henkilöstä. En tuntenut ollenkaan sitä henkilöä, jolle minun oli tarkoitus kollaasinauha tehdä ja koin sen hyvin haasteellisena. Kun toisen mieltymykset tai tapa koristella on ihan mysteeri, joutui enemmän miettimään, että millaisen itse haluaisi saada.  Toisena haasteena koin sen, että käytän itse todella paljon itse tulostettuja juttuja koristelussa. Joko sellaisia, joihin minulla on lisenssi oikeudet tai sitten muualta bongattuja, ilmaisia kuvituksia. Omassa päässä kollaasinauhoja tehdessä siis lähinnä vain pyöri, että onko ok käyttää itse tulostettua tai tehtyä materiaalia vai pitäisikö penkoa kaap
Lähetä kommentti
Lue lisää

Memorydex kortit

Viime vuosien aikana olen tehnyt valtavat määrät pieniä kortteja, joita olen etenkin kesän leirien yhteydessä lähettänyt ympäri maailmaa kesän leirikavereille. Joitakin kortteja olen tehnyt itsellenikin, mutta olen huomannut korttien vaan katoavan jonnekin ajan kanssa, koska minulla ei ole ollut niille mitään kiinteää säilytyspaikkaa. Olen yrittänyt etsiä tähän säilytysongelmaan ratkaisua.  Instagramissa ja pinterestissä minua vastaan on tullut toinen toistaan upeampia kortteja, joiden alareunassa on pienet reiät. Asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan memorydexkortit ja että niille saisi ostettua vielä kaiken lisäksi sellaisen näppärän säilytysratkaisun. Siitä se ajatus sitten lähti, tosin jonkin aikaa asiaa rauhassa kypsyttelin ennen kuin päätin itse kokeilla.  Bible Journal Love sivuston kautta oli minulle tullut vastaan freebienä memorydex korttien pohjia, joten päätin sitä kautta tulostaa itselleni sapluuna korttimalliksi. Ajattelin, että kokeilen ensin tekemistä ja sitä, ett
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kalenterin äärellä

Päivittäin tartun kalenteriin ja hivelen sitä. Katselen ja kääntelen sivuja, tarkistan päivän ja viikon tapahtumia. Mutta en ole ehtinyt kalenteria koristelemaan ja kuinka olenkaan ollut kiitollinen pohjista, joita olen tehnyt etukäteen.  Eilen istuttiin leidien kanssa meillä. Oli aikaa pysähtyä ja kaivaa esille koristelutarvikkeet. Katselin tyhjiä sivuja ja annoin luovuudeen päästä irti. Kuinka rentouttavaa.  Parasta näissä tapaamisissa on se, että sitä pääsee kokeilemaan myös toisten aarteita. Ja parasta on se, että silloin viikkoaukeamasta tulee varmasti sellainen, että sen muistaa milloin on koristeltu.  Kalenterini kertoo paljon minusta. Ei vain kalenterin merkinnät vaan myös koristelu tapa. Viikon koristelu heijastelee korostelupäivän fiiliksiä. Niin ihan pienellä kirjoitin päivämäärän aukeman kulmaan. Haluan muistaa sen tunnelman, joka leidien kanssa oli. 
Lähetä kommentti
Lue lisää