Siirry pääsisältöön

Suku ei ole pahin

Eilen juhlistaessani serkkuni ripille pääsyä, muistelin omaa lapsuutta ja nuoruutta yhdessä serkkujeni kanssa. Olen kai onalla tavallani ollut onnekas, että mulla on paljon serkkuja, joiden kanssa ollaan suhteellisen saman ikäisiä.

Muistelimme sitä, kuinka olimme yhdessä syksyisin isomummolassa nostamassa perunoita ja siellä juostii pitkin peltoja ja aittoja. Muistelimme sukujuhlia, joissa ei ollut seurasta koskaan pulaa, kun aina oli joku, jonka kanssa saattoi touhottaa menemään.

Mieleeni nousi nuoruusvuodet, joilloin erään serkkuni kanssa tuli kierrettyä samoja leirejä läpi ja hätisteltyä yli-innokkaita vastakkaisen sukupuolen edustajia ympäriltä. Teimme useammalle jäynää sillä, etteivät tienneet meidän olevan serkuksia. Tai se kun tanssimme vanhojen tansseja pitkin leirikeskuksen käytävää, jotta askelkuviot jäivät mieleen.

Nyt vanhempana yhteydet ovat jääneet. Ei oikeastaan ole enää niitä sukujuhlia, joihin yhdessä serkusvoimin tulee kokoonnuttua perunannosto talkoista puhumattakaan. Harvoin tulee nähtyä ja vielä harvemmin pidettyä yhteyttä. Harmi sinäänsä. Tosin onhan meitä paljon. Vieläköhän se sama yhteys on olemassa? Vieläkö sitä voisi vaan heittäytyä samaan lapsenmielisyyteen kuin siellä perunapelloilla?

Kun pitkään on ajatellut suvun olevan pahin ja nyt kun sitä joukossa ollessa huomasi juttujen jatkuvan pitkälti siitä mihin ne oli jääneet, oli helpottunut olo. Ehkä se suku ei olekaan pahin vaan ehkä se on voimavara. Ehkä se on se porukka, jonka edessä ei tarvitse olla mitään muuta kuin oikeasti on.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kollaasinauhat

Planner of Finland -ryhmä järjesti jokin aika sitten kollaasinauha vaihdon. Hetkeen en mukana ole vaihdoissa ollut, tosin tähän ehkä syynä enemmän se, että jo useampi vuosi sitten siirryin askartelu- ja kalenteriryhmissä pyörimään kansainvälissä porukoissa. Epäröin vaihtoon osallistumista, mutta sain mieleni kuitenkin rohkaistua.  Meidän vaihtoporukka muodostui minusta ja kahdesta muusta henkilöstä. En tuntenut ollenkaan sitä henkilöä, jolle minun oli tarkoitus kollaasinauha tehdä ja koin sen hyvin haasteellisena. Kun toisen mieltymykset tai tapa koristella on ihan mysteeri, joutui enemmän miettimään, että millaisen itse haluaisi saada.  Toisena haasteena koin sen, että käytän itse todella paljon itse tulostettuja juttuja koristelussa. Joko sellaisia, joihin minulla on lisenssi oikeudet tai sitten muualta bongattuja, ilmaisia kuvituksia. Omassa päässä kollaasinauhoja tehdessä siis lähinnä vain pyöri, että onko ok käyttää itse tulostettua tai tehtyä materiaalia vai pitäisikö penkoa kaap
Lähetä kommentti
Lue lisää

Memorydex kortit

Viime vuosien aikana olen tehnyt valtavat määrät pieniä kortteja, joita olen etenkin kesän leirien yhteydessä lähettänyt ympäri maailmaa kesän leirikavereille. Joitakin kortteja olen tehnyt itsellenikin, mutta olen huomannut korttien vaan katoavan jonnekin ajan kanssa, koska minulla ei ole ollut niille mitään kiinteää säilytyspaikkaa. Olen yrittänyt etsiä tähän säilytysongelmaan ratkaisua.  Instagramissa ja pinterestissä minua vastaan on tullut toinen toistaan upeampia kortteja, joiden alareunassa on pienet reiät. Asiaa tutkittuani huomasin kyseessä olevan memorydexkortit ja että niille saisi ostettua vielä kaiken lisäksi sellaisen näppärän säilytysratkaisun. Siitä se ajatus sitten lähti, tosin jonkin aikaa asiaa rauhassa kypsyttelin ennen kuin päätin itse kokeilla.  Bible Journal Love sivuston kautta oli minulle tullut vastaan freebienä memorydex korttien pohjia, joten päätin sitä kautta tulostaa itselleni sapluuna korttimalliksi. Ajattelin, että kokeilen ensin tekemistä ja sitä, ett
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kalenterin äärellä

Päivittäin tartun kalenteriin ja hivelen sitä. Katselen ja kääntelen sivuja, tarkistan päivän ja viikon tapahtumia. Mutta en ole ehtinyt kalenteria koristelemaan ja kuinka olenkaan ollut kiitollinen pohjista, joita olen tehnyt etukäteen.  Eilen istuttiin leidien kanssa meillä. Oli aikaa pysähtyä ja kaivaa esille koristelutarvikkeet. Katselin tyhjiä sivuja ja annoin luovuudeen päästä irti. Kuinka rentouttavaa.  Parasta näissä tapaamisissa on se, että sitä pääsee kokeilemaan myös toisten aarteita. Ja parasta on se, että silloin viikkoaukeamasta tulee varmasti sellainen, että sen muistaa milloin on koristeltu.  Kalenterini kertoo paljon minusta. Ei vain kalenterin merkinnät vaan myös koristelu tapa. Viikon koristelu heijastelee korostelupäivän fiiliksiä. Niin ihan pienellä kirjoitin päivämäärän aukeman kulmaan. Haluan muistaa sen tunnelman, joka leidien kanssa oli. 
Lähetä kommentti
Lue lisää