Voikun vauhdissa

Camp Wanna Craft -leiristä on jo kulunut tovi. Olen nyt alkusyksystä palannut lieirin äärelle monta kertaa ja muistellut kaikkia heitä, joiden kanssa vietin leirillä aikaa. Vaikka leirikaverini olivat ympäri maailmaa ja jouduin käyttämään englantia pärjätäkseni leirillä, tunsin olevani osa jotain isompaa kokonaisuutta. Vietin paljon aikaa mökin lähituntumassa kahvia juoden nuotion äärellä ja minulla oli muutenkin mahdollisuus kokea leiri parhaassa mahdollisessa seurassa.  Leirin aikana osallistuin useisiin erilaisiin työpajoihin ja pääsin kokeilemaan uusia asioita. Vietin aikaani muiden kanssa jutellen ja pelaten erilaisia pelejä. Sanapeli, joka jatkui aina edellisen sanan viimeisellä kirjaimella, oli luultavasti yksi mökkimme suosituimmista peleistä. Pelasimme myös tyynysotaa ja vertailimme eri kielten sanoja keskenään. Ihan parasta! Kahvia, teetä ja kuumaa kaakaota oli koko ajan saatavilla.  Jouduimme leirin aikana miettimään yhdessä mökkikavereiden kanssa, että miten saamme...

Viimeksi kun valmistuin, lähes vannoin itselleni, että opiskeluni oli nyt tässä ja että nyt tehdään töitä hamaan tulevaisuuteen asti. Päätös opiskelemaan lähtemisestä kuitenkin syntyi pikku hiljaa ja lopulta minulla ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea ammattikorkeakouluun nyt syksyllä alkavalle linjalle tai vaihtoehtoisesti suunnata myöhemmin yliopistoon hakemaan pätevyydet.  Viime kuussa se sitten alkoi. Palasin koulun penkille huomatakseni, että seitsemän vuotta valmistumisesta on tehnyt tehtävänsä. Mieli virkistyy, mutta samalla mieleen palaa vahvasti kaikki se, minkä vuoksi olen vannonut, etten enää kouluun palaa. Niin ja vaikka minulla on kasvatuksen kentältä laajat pohjaopinnot, niin huomaan luennoilla ollessani, että asiat menee ohi, kovaa ja korkealta erilaisten termien ja lyhenteiden (elto, veo, kelto yms.) lennellessä joka suuntaan.  Tämän koulutuksen myötä saan pätevyydet toimia vakaopena eli varhaiskasvatuksen opettajana. Ja joka kerta luennolla is...